Keskimmäisemme on aina syönyt huonosti. Alkuaikojen (ekat 3 vuotta) rajoittavat allergiat ovat jättäneet jälkensä, sillä vaikka poika ei ole enää millekään allerginen, on henkistä allergiaa vähän sille ja tälle. Ja sitten ihan perinteisiä "en tykkää sipulista", "hyi täällä on porkkanoita" jne.
Mitä teette nirsoilijan ja huonosti syövän lapsen kanssa? On vaikea sanoa lapsen lempiruokaa. Kaikki menee yhtä huonosti. On poika haaveksija ja taivaanrannan maalari, mutta osaa hän syömistekniikan. Halutessaan syö nopeasti, mutta se koskee harvoin kunnon ruokia.
Olen kyllästynyt uhkailu, kiristys, lahjonta-linjaan. Mutta mikä avuksi? Sanotaan, ettei terve lapsi kuole ruokalautasen ääreen, mutta ei tuon voi antaa itse päättää ruokalautasensa kokoa. Se ottaa tosi vähän ja mankuu kohta välipalaa tai sitten ei edes sitä, on vain syömättä.
Turhauttaa! Yritän tehdä monipuolista ja vaihtelevaa ruokaa. Kenenkään lemppareita en tee käskystä eikä meillä väistelä erikoisuuksiakin. Pitää saada ja pystyä maistamaan erilaisia juttuja.


Makeen päälle ei oikeen vielä ymmärrä joten siitä ei vielä huolta. Ja vanhempana saakin tottua sitten sanontoihin: nyt ei narista ja jos et syö niin katsele.