Louhos kirjoitti:Se, että se sattuu alkuun niin s**tanasti riippumatta siitä, onko imetysasento ja -ote hyvä jne. Kuin nuppineuloja olis kiskottu... Auts! Ja kerta kerralta voimistuvat jälkisupistukset, jotka imetys sai aikaan. Miksi näistä asioista ei puhuta enempi etukäteen?
Ja se maidonnousu. APUVA! Särkylääkkeen voimin, selällään nukkuen, kädet irti vartalosta kärsi jotenkin ummistaa silmänsä. No onneksi se pahin tasoittuu äkkiä, mutta muutaman päivän oli tuskallista.
Juuri näin. Se yllätti myös, että imettäminen sattui täysin oikeasta imuotteesta huolimatta mua tosi paljon noin
kolme ekaa kuukautta. Sen jälkeen ei enää sattunut. Alussa kuitenkin itkin öisin ja imetin.
Sekin yllätti, että vauva imi niin kovaa, että alussa sain vesikelloja nänneihin imusta. Ja se yllätti, että maito teki rinnoista jo parissa tunnissa kivikovat, muhkuraiset pommit, jotka olivat räjähtää - eli vauvasta ei tosiaan voinut olla kauaa erossa senkään takia, että tissit halkesivat, ja pumppaaminen taas oli mielestäni aivan syvältä.
Myös se yllätti, että toisesta rinnasta saattoi valua desi maitoa sinä aikana, kun imetin vauvaa toisesta... aina piti olla maidonkerääjiä ja rättejä yms mukana, että saattoi imettää muualla kuin kotona. Mitäs vielä...
Kaikesta huolimatta imetys oli jotenkin maailman luonnollisinta ja ihan mukavaakin puuhaa, kunhan vaan asento ja paikka jne olivat kunnossa. Mutta alussa se oli kyllä tosi hankalaa, enkä kokenut saavani tarpeeksi apua ja opastusta siihen.