"Oireet" ennen synnytystä

[Louhos]

Millaisia oireita sinulla oli ennen synnytystä vai oliko mitään? Alkoiko synnytys ihan puun takaa? Olitko kärsinyt oireista pitkin raskautta vai olivatko ne ihan uusia synnytyksen kynnyksellä ja mekitsivät nimenomaan synnytystä?

Millä raskausviikolla synnytit?

[WandaCat]

Limatulppaa en ole koskaan nähnyt kummastakaan lapsesta. Eikä mitään erityisiä oireita ole ollut. Ensimmäinen synnytys (41+1) alkoi yhtäkkiä klo 04.00 kipeillä ja säännöllisillä supistuksilla ja toinen (40+4) veden menolla 02.05. Harjoitussupistuksia tuli kummassakin raskaudessa reippaasti, toisella kertaa ne alkoivat jo viikolla 14.

[Louhos]

Kaikkien muksujenn syntymää edelsi pitkä taival, jolloin oli oiretta, jos jonkunlaista, jotka eivät kuitenkaan merkinneet synnytystä. Maha tyhjeni välillä, oli yöllisiäkin supistusjaksoja jne.

Ekan aikaan olin ennenaikaisten supistusten takia sairaslomalla ja selkä oli sökönä. Sain siihen hoitoja, kun en edes pystynyt kävelemään. Noin 3 viikkoa ennen synnytystä maha laskeutui pois kipeän alueen päältä ja pystyin taas kävelemään. Itse synnytys alkoi lapsivesien menolla. Ensin tihkui ja sairaalassa tarkkailuhuoneessa sitten lorahtivat kunnolla lattialle (noin klo 18) ja siitä alkoivat säännölliset supistukset. Poika syntyi seuraavana aamuyönä klo 5.25 (rv 40+2)

Toisen aikaan oli myös ennenaikaisia supistuksia ja sairaslomaa. Niitä oli loppuun asti ja oli vaikea tietää, milloin ne tihentyivät niin, että uskoin synnytyksen käynnistyneen. No illalla rv 40+4 supistukset pukkas hien pintaan ja uskoin, että nyt... Ja seuraavan yönä klo 2.34 vauva saapui maailmaan. Limatulppaa oli tullut reilun viikon ajan hiljakseen, mutta vedet menivät vasta salissa puhkaisun jälkeen...

Kolmannen kohdalla myös tuttuja harjoitussupistuksia pitkin raskautta, kipeä selkä jne, mutta neiti päätti syntyä, kun oli siihen valmis. Torstaina, laskettuna päivänä sain illalla vyöhyketerapiaa, joka saattoi auttaa. La-aamuna klo 6.15 meni lapsivedet ja illalla ennen uutisia neiti syntyi.

Kaikkien aikaan oli kaikkia S:iä, vyöhyketerapiaa jne, mutta ei ne vauvat tule käskemällä tai toivomalla vaan sit, kun haluavat.

[Nana]

Esikoinen syntyi rv 42+0 (oli tosin np-ultrassa 3 päivää tuota pienempi). Edellisenä iltana synnytystä ennakoivat jatkuvat täysin kivuttomat supistukset, masu oli vähän väliä ihan kovana.

[Meritähti]

Mulla ei ollut mitään oireita ennen kuin vessassa käydessä kuului "naks" ja lapsivedet meni. Tai olin kyllä aivan järkyttävän herkillä ja sain miehelle raivarit ihan tyhjästä. Muistaakseni joku kotipihalainen silloin sanoi, että se on lähestyvän synnytyksen merkki.

muoks. vedet meni rv 39+1 ja poika syntyi rv 39+2.

[vesseli]

Ekalla kerralla käynnistetty..ei ollu oireita siitä että vesseli oli menehtynyt kohtuun.

tokalla kerralla epelistä suppareita jo monen monta viikkoa ja saikulla vvälillä..kävely vaivalloista jne..synnytystä edeltävänä päivänä, rv35+6, ei minkään näköistä vaivaa ja oiretta mihinkään suuntaan vaan olin elämäni kunnossa ja kävin pitkällä lenkillä onnessani pitkästä aikaa ja nautin kun pääsin liikkumaan ilman supisteluja ja migreeniä (niitäkin tuli aikas monen monta raskausaikana, välillä päivittäin). en muutenkaan osannut odottaa synnytystä vielä kun viikkoja oli niin vähän. Illalla 35+6 sain kunnon itkupotkukiukkuraivarit..ahdisti ja vetutti kaikki ja itkin vaan..ja kiukkusin miehelleni..
seuraavana aamuna 36+0 olin lähdössä kouluun kun lapsivedet meni ja supparit alkoi..epeli syntyi vesien menosta 7h päästä. en kyllä ensin ollut varma oliko vedet menneet vai...

Kolmannella kerrallaa Typyä oottaessa kärsittiin taas migreeneistä ja suppaillusta..oli osastolla käyntejä, piikkiä pyllyyn, sairaslomaa..muutama turha käynti niin oman kotikaupungin synnärillä kuin naikkarilla, vääriä hälytyksiä olivat..36+0 lähti limatulppaa tulemaan ja kaks kertaa tuolla viikolla käytiin näytillä turhaan..supparit hiipuivat synnärille päästyä vain ollakseen poissa hetken ja palasivat kotiin käskyn saatuamme ja kotiuduttuamme..supisteli päivittäin ja välillä monta tuntia 3-6minuutin välein kipeästi..ja silti alhaalla ei tapahtunu mitään.pikkasen alko jo olee veekäyrä korkealla..
rv 36+5 kaikki katosi kuin tuhka tuuleen ja olin taas elämäni kunnossa..ah sitä nautintoa kun pääsi kunnollaa touhuamaan ja lenkkeilemään..olin taas samaisen kaverin kanssa lenkillä kenen kanssa olin epelinkin synnytystä edeltävänä päivänä...tilattu jo seuraavaankiin mukaan jotta saadaa hulda syntymään sitten kun sen aika on illalla sain taas kiukkupotkuitkukohtauksen, ihan kuin epelin kanssa kävi.
Aamuyöstä rv 36+6 heräsin todellla ärjyihin suppareihin ja nukkumisesta ei enää tullut mitään.välikin oli 6-8minuuttia..olin varma että väärä hälytys jälleen...koitin nukkua, otin droppia, mikään ei auttanut..siirryin suihkkuun joka vähän auttoi olotilaa..olin todella nälkäinen ja samalla voin pahoin..olin suihkussa, koitin syödä banaania ja oksentelin..siihen heräsi mieskin joka oli sitä mieltä että nyt mennään eikä meinata..sanoin vaan että mee takas nukkumaan..eihän tuo mennyt..ja puolen tunnin jälkeen annoin periksi ja soitin naikkarille..supparit olivat jo tihentyneet ja suihkukaan ei enää auttanut..ei muuta ku soittoa äidille että pirssi alle ja lapsenvahtiin..supparit alkoivat kello 2maissa ja 5h tuntia siitä typy oli maailmassa...matka naikkarille reilut 50km oli yhtä tuskaa ja ovenkahvassa roikkumista. sairaalassa kerettiiin olla pari tuntia.

loppuvuodesta nähään miten käy tällä kertaa..onko taas tyyntä myskyn edellä vai meneekö ihan eri lailla..migreeneistä ja suppareista kärsitty tälläkin kertaa..eli niitten kanssa samoilla linjoilla mennää kuin edellisissä

[mimimii]

Mulla paras "oire" on ollut rv.t. Kumpikin lapsista on syntynyt reilusti lasketun ajan jälkeen. Ekalla kerralla päädyin yliaikaiskontrolliin ja toisella kerralla vain napsahti (osittainen lapsiveden meno) ja alkoi tapahtumaan.

[Jennika]

Ensimmäisellä kerralla irtosi limatulppa, jonka jälkeen alkoi supistelut. Siitä tosin oli vielä synnähdykseen piiiitkä matka.

Toisella kerralla olin edellisen illan jotenkin ihmeen rauhallinen, ja luovuttanut jo odottamisen, kun la oli ollut jo viikko sitten.
Nautiskelin vaan illasta ja oltiin kyläilemässä. Yöllä sitten heräsin kipeisiin suppareihin ja siitä ei mennytkään pitkästi, kun oli vauva sylisesä

[murmelinda]

Synnytykset alkoivat aika puun takaa. Esikoisesta tosin tunsin aika voimakkaasti tietyn laskeutumisen viikkoa ennen synnytystä, takapuoleen painoi ihan hirveästi Synnytystä edeltävänä päivänä meni limatulppa ja tuli ensimmäiset, kivuliaat supistukset, joista olin heti tietävinäni, että nämä ovat nyt niitä. Supistuksia tuli päivän mittaan harvakseltaan, illalla niissä oli jo vähän voimaa ja kestoakin, kahdelta yöllä nousin jumppapallolle ja suihkuun, puoli viideltä lähdin sairaalaan ja puoli kahdeltatoista oli vauveli kainalossa. Mutta mielestäni selkeä oire synnytyksen lähestymisestä oli pakonomainen tarve siivota. Meidän piti puolison kanssa siivota, kun hän tulee töistä, mutta en VOINUT odottaa iltaan saakka

Kuopuksen synnytys alkoi lapsiveden menolla, ja siitä ei ollut mitään ennakko-oireita.