Meillä ei ole mummoja, kummeja tai muitakaan lastenhoitoavuksi tai arkiavuksi. Meidän tapa hoitaa suhdetta on viettää lähes kaikki liikenevä aika perheenä. Siinä samalla sitä voi kyhnätä miehen kainalossa, pussailla ja halailla, vaikka lapsetkin ovat hereillä. Heille on luontevaa, että aikuiset näyttää tunteensa ja heitäkin halitaan ja pussaillaan paljon. Iltaisin lasten mentyä nukkumaan olemme osan ajasta ihan omissamme, mutta osan ajasta ennen unillemenoa jutellaan ja ollaan vain.
Kerran vuodessa, vanhempieni kesäloma-aikaan on saatu lapset 1-2 yöksi kylään. Pitkän välimatkan takia useammin ei käy. Viime kesänä tuo lapseton aika jäi väliin, kun seuranamme oli vajaa vuosikas neiti, mutta sekin erilaista aikaa, kun kaksi touhukkainta oli mummon ja papan huomassa. Mutta kyllä mä kaipaisin ihan jo lapsienkin takia aikaa esim. isovanhempien seurassa. Jos ei kyläilyä, niin ihan arkista touhuamista. Onneksi sitten, kun näkevät isovanhempiaan, niin näkevät heitä useamman päivän, kun välimatkan takia emme piipahtele mummolassa usein eikä hekään pääse kyläilemään vuorotöittensä takia...
Ja joskus 1-2 kertaa on vuodessa on hankittu lapsenvahti, naapurin perhe kaitsemaan lapsia, jotta päästään teatteriin tai syömään kahden. Viimeisen vuoden aikana tämä "kahden" on toki tarkoittanut vauveli mukana. Mutta jospa ennen joulua onnistuis ihan kahden taas...

Uusperheen äiti. Biologiset lapset 3/04, 2/06, 8/10 sekä 3/12