kotipiha.foorumit.fi

Kuinka moni täällä opiskelee työn ohessa ja kuinka onnistut sovittamaan opiskelun muuhun elämään? Toisin sanoen miten saat opiskelut suoritettua niin, että ne häiritsevät mahdollisimman vähän normiarkea ja muuta elämää?

En enää, mutta opiskelin syyskuusta 2009-kesäkuu 2010 välisenä aikana YAMK-tutkinnon. Melkoista haipakkaa, kun opiskelut 300 km:n päässä, perheessä 5 lasta, kuudes mahassa ja kokopäivätyö. Mutta siitäkin selvittiin hengissä ja kahden vuoden opinnot opinnäytetöineen tuli tehtyä 9 kk:ssa.

Organisointia se vaati ja luonteen lujuutta. Illat lasten nukahdettua opiskeltiin, kaikki mahdolliset harjoitustyöt tehtiin työnantajan hyväksi ja mahdollisuuksien mukaan niin, että ne sopi ainakin osin käytettäväksi opinnäytetyössä jne. Junamatkat opiskelupaikalle opiskelin - läppäri syliin ja touhuksi.

suoritin viime vuoden aikana avoimessa 25op:n kokonaisuuden töiden ohella. Asiaa helpotti opintojen monimuotoisuus ja osittainen hoitovapaa, joten tein töitä vain 4pv/vko. Ensi syksynä olisi tarkoitus aloittaa toinen 25op:n kokonaisuus. Astetta haastavampaa siitä saattaa tulla, koska siirryn kokonaistyöajalle. Toki joulun jälkeen luulisi olevan aikaa opinnoille, kun toivottavasti aloitan silloin äitiyslomailun.

Vuosi sitten sain opiskelut valmiiksi ja hieman vajaa kaksi vuotta olin täysipäiväisesti töissä. Ei sitä oikein tajunnutkaan miten tiukalle itsensä veti, ennenkuin vasta jälkikäteen. Onneksi mies oli tukena ja otti isomman vastuun kodista ja lapsista. Lisäopiskelu vähän houkuttelisi, mutta täytyy odotella, että lapset kasvaa isommiksi. Tämäkin koulutus kyllä tarvittaessa riittää.

Suoritan lisäkoulutusta tällä hetkellä vielä huhtikuuhun asti

Oon aikoinaan käynyt kaikki koulut (lukio, kauppaoppilaitos ja amk) illassa ja työn ohessa. Sillon ei kyllä ollut perhettä, joten ei tarvinnut ajatella muita hirveästi. Nyt oon opiskellut aikuiskoulutustuella ja tehnyt joitain sijaisuuksia. On kolmen lapsen kanssa sujunut ihan ok. Tän vuoden alusta oon ollut osa-aikaisessa työssä ja nyt alkoi täysipäiväinen työ. Yritän saada opiskelut valmiiksi tänä keväänä. Melkoista haipakkaa pitää ja ajattelen vain, että ei ole montaa kuukautta, kun helpottaa. Vähän niin kuin viikko kerrallaan yritetään selvitä. Tämmöinen ei kyllä mulle sovi, koska en missään kuitenkaan halua "mennä sieltä missä aita on matalin", joten perhe jää vähän toissijalle, kun yritän muut velvollisuudet hoitaa kunnialla läpi.