kotipiha.foorumit.fi

Pienet lapset ja parisuhde ei ole aina helppo yhtälö.

Miten hoidatte parisuhdettanne? Onko teillä mummot, kummit tai muut läheiset apuna arjessa ja pääsette yhdessä touhuilemaan? Vai hoituuko parisuhde parhaiten, kun ei vietä liikaa aikaa puolison kanssa ja on yksin/ tapaa kavereitaan?

Jakakaa hyvät niksit saada parisuhde voimaan hyvin. Vai voiko se kukoistaa, kun eletään elämän ruuhkavuosia?

Me vietetään mahdollisimman paljon aikaa yhdessä perheenä, kun lapsenvahtimahikset on aika huonot. Jutellaan kauheasti kaikesta miehen kanssa. Hellitään toisiamme minkä keritään.

Salina kirjoitti:Me vietetään mahdollisimman paljon aikaa yhdessä perheenä, kun lapsenvahtimahikset on aika huonot. Jutellaan kauheasti kaikesta miehen kanssa. Hellitään toisiamme minkä keritään.

Ihan kuin mun näppiksella kirjotettu,juuri näin

Iltaisin lämmitellään saunaa ja saunotaan ja otetaan lasillinen viiniä kun lapset nukkuvat

Meillä ei ole mummoja, kummeja tai muitakaan lastenhoitoavuksi tai arkiavuksi. Meidän tapa hoitaa suhdetta on viettää lähes kaikki liikenevä aika perheenä. Siinä samalla sitä voi kyhnätä miehen kainalossa, pussailla ja halailla, vaikka lapsetkin ovat hereillä. Heille on luontevaa, että aikuiset näyttää tunteensa ja heitäkin halitaan ja pussaillaan paljon. Iltaisin lasten mentyä nukkumaan olemme osan ajasta ihan omissamme, mutta osan ajasta ennen unillemenoa jutellaan ja ollaan vain.

Kerran vuodessa, vanhempieni kesäloma-aikaan on saatu lapset 1-2 yöksi kylään. Pitkän välimatkan takia useammin ei käy. Viime kesänä tuo lapseton aika jäi väliin, kun seuranamme oli vajaa vuosikas neiti, mutta sekin erilaista aikaa, kun kaksi touhukkainta oli mummon ja papan huomassa. Mutta kyllä mä kaipaisin ihan jo lapsienkin takia aikaa esim. isovanhempien seurassa. Jos ei kyläilyä, niin ihan arkista touhuamista. Onneksi sitten, kun näkevät isovanhempiaan, niin näkevät heitä useamman päivän, kun välimatkan takia emme piipahtele mummolassa usein eikä hekään pääse kyläilemään vuorotöittensä takia...

Ja joskus 1-2 kertaa on vuodessa on hankittu lapsenvahti, naapurin perhe kaitsemaan lapsia, jotta päästään teatteriin tai syömään kahden. Viimeisen vuoden aikana tämä "kahden" on toki tarkoittanut vauveli mukana. Mutta jospa ennen joulua onnistuis ihan kahden taas...

meillä ennen tätä nuorimmaista parisuhdetta hoidettiin 1xvuodessa pitkäviikonloppu kahdestaan poissa kotoa,
hotellissa mukavan puuhan äärellä.lisäksi illat saatiin kiehnätä ja pusutella sun muuta ihan rauhassa.

nooh,nytpä parisuhde hoituu "itsekseen".pienin on 4kk niin ei tässä juurikaan ole mahdollisuuksia kahdenkeskiseen aikaan.
meilläkin laatuaika tarkoittaa aikaa yhdessä perheenä esim mökillä touhuamassa tai sohvalla lojumassa yhdessä läjässä
avaraa luontoa katsellen tätä se toki on ollut jo pitemmän aikaa,lapsia kun mukana menossa on.ja se tuntuu toimivan meillä.

halitaan,pusutellaan ja hiplaillaan toisiamme ohimennen kotona.tapana on ja luontevaa että tunteet näytetään ja myös sanotaan ääneen.

Iltaisin jutellaan paljon ja katellaan elokuvia, tehdään hyvää ruokaa ja puuhaillaan kaikkea yhdessä. Ei ole lastenvahteja niin ei juuri missään käydä mutta toisaalta ei oikein minnekään kaipaa minne ei ilman lapsia voisi mennä.

Hoidetaan kyllä

Lapset ovat mummilassa säännöllisesti yötä, 1-2 krt kuukaudessa. Myös kahden ollaan oltu lomamatkalla .
Meillä kanssa kotona näytetään tunteita, pussaillaan ja halitaan kyllästymiseen saakka Pojan leikkikaveri yökkäili kerran kun näki meidän halivan "hyi yök" silloin yritetty rajoittaa hellydeenpuuskia

Mutta on taas kausia että jo pelkkä toisen katsominen ärsyttää , mutta varmaan kuuluu asiaan kun kymmenen vuotta niitä ollaan toljotettu

Yritämme saada lapset mummolaan tai kummeille kerran kuukaudessa vähintään ja vietämme kahdestaan iltaa kotona jutelleen ja nauttien pari lasia viiniä ja hyvää ruokaa. Joskus käymme viikonloppulomilla jossain lähellä nyt kun saa halpoja lentoja helposti. Piristää kummasti parisuhdetta.

Järjestämme kahdenkeskistä aikaa, mutta suhteen hoitaminen ei sitä edellytä, eikä myöskään jonnekin lähtemistä. Voimme yhtä hyvin käydä risteilyillä, kuin olla kahden kotona. Yleensä ollessamme kahden emme tee kuitenkaan muuta kuin ikävöi lapsia tai puhu kuin heistä. Puhumme paljon, menemme aikaisin sänkyyn lööbailemaan, hemmottelemme toisiamme (tai siis lähinnä mies hemmottelee; yllätyksiä, hyvää ruokaa, hierontaa ) ja teemme kaikenlaisia enemmän tai vähemmän arkisia asioita yhdessä.