kotipiha.foorumit.fi

Onko täällä ketään jolla on ollut tai on parhaillaan menossa kolmenkympin (tai jonkun muun kympin) kriisi?
Miten se on vaikuttanut elämään ym?

Minulle iski kolmenkympinkriisi kaiken muun kriiseilyn päälle viime kesänä, täytin tänä syksyä 29-vuotta.
Elämä tuntui kamalan lyhyeltä ja tyhjältä ja tuntuu siltä välillä edelleen, ikäänkuin ei tässä olisi mitään järkeä kun kuitenkin kaikki kuollaan pois. Toisaalta kriiseily on myös avannut silmiä näkemään oman elämänsä ja mahdollisuudet ihan eri tavalla, että jokainen päivä pitäisi elää täysillä koska elämä on niin lyhyt ja hetket kiitää ohi valonnopeudella.
Olen myös alkanut kiinnittää enemmän huomiota terveyteen ja ulkonäkööni, aloin kasvissyöjäksi, rupesin käyttämään luontaistuotteita, hankin anti-age käsivoidetta , rakennekynnet ja ripsipidennykset

Miten muut ovat oireilleet? Ja kauanko tämä yleensä kestää?

Mä elin jonkunlaista 30-kriisiä jokunen vuosi sitten. Nyt oon 32 v. Silloin erosin kirkosta, kun koin, ettei se anna mulle mitään, mitä en saisi muualta jne.

Mulle kriiseily on näkynyt lähinnä positiivisina asioita, yrityksenä elää aidosti tässä hetkessä. Olla lasten kanssa nyt, kun he ovat pieniä, tehdä ne lapset, joista olen haaveillut (siksi nelonenkin muhii mahassa) ja koittaa olla aito niissä asioissa, mihin ryhdyn. En tee asioita siksi, kun maailma ympärillä niin vaatii vaan siksi, että koen sen hyväksi mulle ja meidän perheelle.

Loppua ei näy, mutta tällaisessä kriiseilyssä en sitä toivokaan.

No tuohan kuulostaakin vallan mukavalta kriiseilyltä.
Tunnistan kyllä noita samoja teemoja omassakin kriiseilyssä, ehkä luonne tai päällä edelleen oleva synnytyksen jälkeinen masennus aiheuttaa sitten osaltaan noita ei niin mukavia ajatuksia ikääntymisestä. Niistä toivoisin pääseväni eroon.. tai ehkä vain olen sen tyyppinen ihminen että tarvitsen pienen määrän ahdistusta jotta uskallan oikeasti toimia niin kuin tahdon.

iän puolesta pitäisi olla kriisi parhaillaan menossa, mutta enpä nyt tiedä että onko mitään kriisinpoikasta edes havaittavissa. samanlaista eloa ja oloa tähän asti ollut, mitäpä tuota stressaamaan vaikka vuosia tuleekin lisää mittariin, tärkeintä on oikeastaan se minkä ikäiseksi oikeasti tuntee itsensä. ainakin itselläni on olo kuin ikinuorella konsanaan ja mielestäni muutenkin elän ehkä tähän astisen elämäni parhainta aikaa.

Ghibli kirjoitti:Onko täällä ketään jolla on ollut tai on parhaillaan menossa kolmenkympin (tai jonkun muun kympin) kriisi?
Miten se on vaikuttanut elämään ym?

Minulle iski kolmenkympinkriisi kaiken muun kriiseilyn päälle viime kesänä, täytin tänä syksyä 29-vuotta.
Elämä tuntui kamalan lyhyeltä ja tyhjältä ja tuntuu siltä välillä edelleen, ikäänkuin ei tässä olisi mitään järkeä kun kuitenkin kaikki kuollaan pois. Toisaalta kriiseily on myös avannut silmiä näkemään oman elämänsä ja mahdollisuudet ihan eri tavalla, että jokainen päivä pitäisi elää täysillä koska elämä on niin lyhyt ja hetket kiitää ohi valonnopeudella.
Olen myös alkanut kiinnittää enemmän huomiota terveyteen ja ulkonäkööni, aloin kasvissyöjäksi, rupesin käyttämään luontaistuotteita, hankin anti-age käsivoidetta , rakennekynnet ja ripsipidennykset

Miten muut ovat oireilleet? Ja kauanko tämä yleensä kestää?

Mulla sama homma, oon alkanu ajatella sitä miten tää meneekin niin nopeesti ja koen ahdistusta välillä siitä että kohta tää kaikki on ohi. Mua ahdistaa myös läheisten ihmisten ja vanhempien ikääntyminen ja pelko niiden sairastumisesta ja kuolemisesta on alkanu olla läsnä. Ja ihan se et tässä on yhtäkkiä 3-kymppinen ja lähestyy keski-ikää! Ei oo mikään nuori enää ja tiettyjä asioita ei enää saa takaisin vaikka mikä olis. Pettymys aikuisten maailmastakin on lyönyt vasten kasvoja. Lapsena koulussa ja kotona opetettiin miten toisia ihmisiä kohdellaan ja sit aikuisilla ei ookkaan kukaan poliisina kertomassa miten voi toimia (esim. töissä tai naapurustossa), ihmiset voivat loukata toista ja esim töissä sabotoida toisen työtä tai tehdä sanallista väkivaltaa ilman että kukaan puuttuu ja muut hiljaa hyväksyvät. Tää aikuinen maailma on kova ja kylmä, ihmisten kasvava välinpitämättömyys kasvaa. Onko näin ollu aina, vai oonko vaan ollu sinisilmäinen?

Mä olen odottanut sitä kolmenkympin kriisiä jo kohta 10 vuotta muttei ole näkynyt.. Täytän seuraavaksi 38 vuotta, joten tuskimpa se ny enää kurvaa paikalle. Ehkä viidenkympin villitys on se seuraava jota voi ruveta odottelee..