kotipiha.foorumit.fi

Kuinka tärkeänä sinä pidät ystävyyttä, ja miten ylläpidät ystävyyssuhteita?

Riippuu ystävästä. Osa asuu niin kaukana, ettei nähdä kuin 1-2 kertaa vuodessa, mutta silti juttu jatkuu siitä mihin se viimeksi jäi. Osa lähistölläkin (alle 30 km matkaa) asuvista kamuista saa visiitin liian harvoin johtuen jokaisen omasta arkisesta elosta, jolloin ei niin vain piipahdella, kun illassa on ne 2-3 tuntia ehtiä tehdä yhtä ja toista ja siihen vielä x määrää lapsia tarpeineen päälle. Mutta kamut ovat ehdottoman tärkeitä. Puhelin, chat, tekstarit, kortit kuvineen toimivat välillämme silloin, kun muuten ei pysty tapaamaan.

bestistä tapaan ainakin viikottain, varsinkin nyt kun asutaan samassa kaupungissa, ja jos ei joku viikko ehditäkään näkemään niin vähintään soitellaan tai chättäillään..
muiden kavereiden tapaamiset jää kyllä ihan liian harvaan.. mutta onneksi parhaimmat ystävyyssuhteet ei kärsi siitä laisinkaan vaikkei tavattaiskaan niin usein.. jotkut ystävät vaan pysyy eliniän vaikka hieman erilleen kasvettaisiinkin..

Aika harvoin tulee ystäviä oikeasti tavattua, mutta parhaan ystäväni kanssa ollaan kyllä melkein joka päivä puhelin yhteydessä. Hän asuu 300km päässä itsestäni niin näemme suht harvoin, mutta eipä tuo tunnu meitä haittaavan. :D

Tosi harvoin,minulla ei tosin ole ,kuin yksi ainoa ystävä perheineen ja asuvat sen verran kaukana,mutta naamakirjassa tavataan päivittäin

Pari kertaa kuukaudessa pidämme illanistujaisia tai kahvittelemme. Lomilla tulee tavattua useamminkin kun tulee käytyä yhdessä lasten kanssa rannalla yms.

Vauva-arjen myötä on kaverit jääneet. Kolme sellaista kaveria taitaa olla, joiden kanssa ollaan edelleen tekemisissä.. Kaikkien kanssa noin kerran kuukaudessa.

Niitä keitä oikeesti haluan nähdä pyrin näkemään säännöllisesti, mikä nykyelämäntahdilla tarkottaa n. 1krt/kk... Mutta aika sama elämäntilanne monella kaverillakin ja kyllä sen oikeesti huomaa ketkä on hyviä kavereita kenen kanssa juttu luistaa vaikkei olis aikoihin nähnytkään. Ns. velvollisuudentunnosta en ehdi/jaksa ihmisiä nykyään enää tapailla, näen niitä ketä oikeasti haluan nähdä.

Useita kertoja viikossa näemme, lasten kanssa tai ilman- kunkin tilanteesta riippuen. Ystävät on

Viikoittain jotakuta. Parhaimpia parin kuukauden välein välimatkan takia.

Viikoittan yleensä harrastuksen parissa, muutaman kerran kk sitten ihan muuten vaan

Harvoin. Yhden miespuolisen kaverin kanssa tosin vähintään soitellaan viikoittain jollei muuten nähdä, ylihuomenna Springsteenin keikallekin kaksin lähdetään, mutta eipä tässä juurikaan muita kavereita tule tavattua. En oikeastaan osaa fyysisiä kohtaamisia edes kaivata. Mutta tärkeät ystävyyssuhteet ovat tärkeitä eivätkä katso välimatkaa. Lisäksi miehen kanssa ollaan bestiksiä.

Kyllä ystävät erittäin tärkeitä ovat, aidot sellaiset on aika harvassa. Mutta tavataan IHAN liian harvoin (pahimmillaan useamman vuodenkin välein) kun on välimatkaakin ihan liikaa. Mut se on vain fyysistä välimatkaa se... ainoa vaan että kyllä niitä mielellään tapaisikin. Huokaus

Hyvin harvoin tavataan tätänykyä. Raskas kolmivuorotyö verottaa voimia sen verran, että kaiken vapaa-ajan haluaa antaa perheelle. Joskin välillä täytyy käydä tuulettumassa ystävien kanssa, näen ystäviä harvemmin kuin kerran kuussa.

liian harvoin ja se näkyy puhelinlaskuissa. mutta se on ihanaa kun sitten näkee on kuin ei olisi erossa ollutkaan ja juttu jatkuu siitä mihin viimeksi jäätiin.