kotipiha.foorumit.fi

Missä iässä lapsi on saanut oman kännykän? Miten lapsi oppi huolehtimaan puhelimesta? Osaako sillä soittaa itse ja tarvittaessa vai onko vain koriste, kun kaikilla muillakin on? Ja miksi kännykkä hankittiin? Turvaksi yksinäisiä iltapäiviä varten...?

Sai kännykän eskarilaisena. Tällöin puhelin oli mukana, jos lähti kavereiden kanssa kauemmas. Osasi vastata puhelimeen. Tällä hetkellä soittaa koulusta tullessaan vanhemmilla ja osaa soittaa käyttäen pikavalintaa.

Meillä esikoinen sai kännykän 7-vuotiaana, juuri ennen koulun aloittamista. Ihan hyvä aika ja on lisännyt vapautta pojalle ja turvallisuuden tunnetta äidille, kun saa kiinni. Aiemmin en kaivannut, kun reviiri oli pienempi.

Meilläkin esikoinen sai kännykän vähän ennen ekaluokan alkua. Osaa käyttää sitä hyvin, varsinkin kameraa Kuopus sai kännykän jo kuusivuotiaana, kun perin isältäni itselleni uuden kännykän ja vanha kännykkäni vapautui Kuopuksen käyttöön. Hänkin on oppinut hyvin käyttämään puhelinta ja itse olen helpottunut, kun kummatkin lapset saa tarvittaessa kiinni puhelimella.

Esikoinen sai kännykän eskari-iässä joululahjaksi. Soittelee sillä joskus isovanhemmille ja osaa muuten käyttää sitä hyvin, paitsi tekstareita ei osaa kirjoittaa kun on oppinut vasta lukemaankin. Kouluun en anna sitä ottaa mukaan, koska taksi vie ja taksi tuo melkein ovelta ovelle ja joku on aina kotona lähettämässä tai vastassa, niin ei ole mitään tarvetta kantaa sitä mukana.

Esikoinen on 7 vee ekaluokkalainen.Kännykästä tuo on puhunut jo pitkään,mutta ei olla nähty aiheelliseksi sitä vielä hankkia.Itse olen kotona,luultavasti vielä seuraavat 3 vuotta.Puheltu on jos jouluna saisi,mutta katotaan nyt.Jos olisin töissä nyt niin luultavasti turvallisuussyistä kännykkä oltaisiin hankittu jo

Meillä kakkosluokkalaisella on ihan peruskännykkä. Sai sen ennen koulun alkua, soittaa, ottaa kuvia, pelaa. Osaa käyttää omaansa hyvin

esikoinen sai kun täytti 6

Meillä esikoinen sai nyt, ollessa 7-vuotias, koulun aloituksen yhteydessä.

Osaa soitella sinne, tosin numeroitakin on tallennettu vain neljä.
Hankittiin lähinnä siksi, että jos jostai syystä koulutaksi ei tulisikaan, voisi siitä meille ilmoittaa. On kuitenkin ottanut tavaksi soitella aina heti koulun jälkeen tilannekatsauksen

Molemmat ovat saaneet kännykän kesällä ennen ekaa luokkaa. Molemmat huolehtivat puhelimestaan hyvin. Tosin kännykästä huolimatta poikaa ei aina tavoita, koska unohtaa puhelimen koulupäivän jälkeenkin äänettömälle.

Meillä kännykkä hankittiin pari viikkoa ennen koulun alkua. Hyvin on toistaiseksi kännykän kanssa sujunut (*koputtaa puuta*). Otimme puhelimeen saldorajan, jotta säästyisimme ikäviltä yllätyksiltä ja mallina Nokian peruspuhelin kameralla ja radiolla + peruspeleillä.

Meillä esikoinen sai kännyn synttärilahjaksi viikko ennen koulun alkua. Känny hommattiin turvaksi ja tueksi. Koulumatkan poika liikkuu bussilla, joita kulkee kodin ja koulun välillä harvemmin kuin kerran tunnissa. Niiden liikkumiseen ei oikein voi luottaa (saattavat jättää tulematta).

Esikoinen sai ekan luokan alussa, kun alkoi kulkea koulumatkoja itsekseen bussilla. Veli saanee samassa vaiheessa.

Ekalle luokalle kun poika meni niin sai puhelimen. Koulumatka on lyhyt ja olen itse kotosalla pienempien kanssa, mutta pystyy tarkistamaan missä on jos ei ala kuulua koulusta kotiin. ja jos itse lähden jonnekin enkä ole kotona kun tulee, niin voi soittaa että milloin tulen ja missä olen, kun lappua ei voi jättää kun ei osaa vielä lukea

Parin ekan viikon aikana oli menny taskuun hiekkaa ja sitä oli puhelimen sisässä ja kerran oli unohtunut housujen taskuun ja äiti pesi sen :) Mutta hyvin on muuten huolehtinut ja puhelin toimii edelleen. Osaa soittaa ja vastata ja musiikkia soitella ja kuvia ottaa. Taitaa tulla kätevämpi käyttäjä kuin vanhemmista :)

Ihan kaikilla samanluokkailaisilla ei ole puhelinta, mutta osalla oli jo eskarissa..

Kaisla kirjoitti:Ekalle luokalle kun poika meni niin sai puhelimen. Koulumatka on lyhyt ja olen itse kotosalla pienempien kanssa, mutta pystyy tarkistamaan missä on jos ei ala kuulua koulusta kotiin. ja jos itse lähden jonnekin enkä ole kotona kun tulee, niin voi soittaa että milloin tulen ja missä olen, kun lappua ei voi jättää kun ei osaa vielä lukea

Aika samoin meillä, sillä erotuksella että pojalla on suhteellisen pitkä (2km) koulumatka

Meillä molemmat pojat saivat kännykät jo 5 vuotiaana, kun lähtivät mummin ja papan kanssa ulkomaille reissuun niin hommattiin sitten liittymä ettei tule mummille ja papalle laskua, vanhoja puhelimia molemmat joutuivat aluksi käyttämään. Eipä niitä puhelimia sitten noiden reissujen (molemmat pääsivät siis erikseen ollessaan 5 v reissuun mummin ja papan kanssa) jälkeen pitkään aikaan juurikaan käytettykään. Isoveikka yhden puhelimen hävitti ja kun sitä ei kuukauteen mistään löytynyt niin suljin sim-kortin, löytyi sitten monen kuukauden kuluttue lumien sulettua meidän pihalta

Varsinaisesti isoveikka otti kännykän käyttöön joskus tokaluokalla ja viime jouluna (oli kolmosella silloin) sai ensimmäisen uuden puhelimen joululahjaksi...ja nyt heti toisen kun ensimmäinen olikin jo ihan huono Pikkuveikka lähinnä soittelee soittoääniään tai leikkii puhelimessa olevalla taskulampulla eli ihan turha se hänellä vielä on. No ensi vuonna menee kouluun niin sitten ehkä jonkin verran sitä alkaa tarvitsemaan.

Pikkusiskolla on laivalta ostettu Hello Kitty "kännykkä", sellainen lelu, millä soittelee koko ajan sanoo "haloo" pää kenossa puhelin korvalla

Esikoinen sai puhelimen nyt kun koulun aloitti. Ihan hyvä kapistus onkin ollut, vaikka on iltapäiväkerhossa, eikä yksin tarvitse kotona välttämättä olla. Kavereilla käyminen on helpompaa, kun voi soittaa, että nyt pitää tulla kotiin ja jos koulumatka tuntuu venyvän voi tarkistaa missä on menossa. Nyt on harjoiteltu kotona yksin olemista ja silloinkin on voinut tarkistaa, että kaikki on ok.

Esikoinen sai puhelimen, kun aloitti koulun. Olin silloin töissä ja meillä kotona ei ollut lankapuhelinta. Koin oman kännykän välttämättömäksi ihan sen takia, että lapseen saisi yhteyden päivän mittaan. Keskimmäinen aloitti syksyllä koulun, mutta vielä ei ole puhelinta saanut. Olen nyt kotona hoitovapaalla, joten tarve on pienempi. Poitsun kaverit asuu kaikki tässä samalla tiellä, joten löytyy kotiin kavereiden luota melkein portailta huutamalla. Joskus kyllä laiskottaa itseä sen verran, että tekisi mieli vain soittaa poika kotiin. Niinä päivinä kaipaan puhelinta, mutta eiköhän me vielä tämä talvi pärjätä ilman.