kotipiha.foorumit.fi

Jos lapsellanne on kaveri kylässä, tarjoatteko hänelle ruokaa?

***

Olen miettinyt asiaa monesti. Meillä tarjoillaan yleensä välipala, jos omieni on aika syödä, mutta päivällistä tai lounasta ei. (Ja iltapala-aikaan toivotan lapsille jo hyvää kotimatkaa.) Pääasiassa olen sitä mieltä, että jokainen syö kotonaan ja siksi sovitaan treffit yleensä ruoka-ajan jälkeen, viiden jälkeen tai sitten selvästi ennen. Sen sijaan suoraan koulusta tulevat kamut ovat välipalan saaneet, mutta onneksi heitä ei juokse laumoittain joka päivä.

Jos meillä on joku silloin, kun on ruoka-aika (esim. tulee samalla), sanon, että voi odottaa lapsen huoneessa sen aikaa...

Tarjotaan ruoka jos kaveri kylässä ruoka-aikaan. Lapset ovat vielä sen verran pieniä että siitä seuraa yleensä soitto kotiin että "saanko syödä täällä" jonka jälkeen sitten kotonta joko käsketään kotiin tai sitten annetaan lupa syödä meillä.

Aina on tarjottu ruoka jos on lasten kavereita kylässä. Joskus on useampikin ollut ja aina on ruokaa riittänyt kaikille. Jatkettu leivällä jos ei muuta. Meillä kulkee lapsilla myös yövieraita paljon ja murkkukaverit ovat kulkeneet meillä niin paljon, että tuntuvat kohta jo omalta perheeltä. Onneksi on mennyt näin niin tietää, missä nuoriso on kun mielellään viettävät meillä aikaa. Puuhastelevat viikonloppuiltaisin lämpimiä voileipiä tai pizzaa ja pelailevat keskenään.
Itse kokisin outona sen, että panisin vieraat odottamaan kun me muut söisimme. Lapsuudenkodissani oltiin vieraanvaraisia myös ja kaverini söivät aina perheemme kanssa. Muistan itsekin, kuinka oudolta tuntui eräässä perheessä kun käskettiin huoneeseen odottamaan kun he söivät. Ei heillä oikein kukaan viihtynytkään, oli muutenkin niin viileä tunnelma.

Yleisesti ottaen tarjoan ruoan myös lasten kavereille, toki välillä on ruokailutilanteita jotka syystä tai toisesta halutaan viettää vain perheen kesken. Haluan olla vieraanvarainen ja että lasteni kaverit kokevat olevansa meille aidosti tervetulleita.

Meillä saa syödä kaveritkin. Naapurin ipanat on jo niin tottuneita että tulevat meillä leikkiessään kysymään koska ruoka on valmista ja mitä ruokaa on tarjolla

Miettisin asiaa niin päin, että haluanko omien lasteni syövän kavereiden luona. Pääsääntöisesti toivon, että lapseni eivät syö kavereilla, vaan tulevat kotiin syömään.

Meille poikenneet kaverit ovat kyllä tervetulleita keittiöön, mutta en tarjoa heille lämmintä ruokaa, vaan halutessaan voivat saada voileivän.

Välimatkat vaikuttavat varmasti paljon ruoan tarjoamiseen. Kun kaverit asuvat lähellä, voi kipaista kotona syömässä ja palata taas takaisin leikkimään.

Toivon kyllä, että omat koululaiset saavat kavereillaan ruokaa. Joskus on harmittanut, kun poika on tullut illalla kotiin ja on kamala nälkä, kun kaverin luona ei ole saanut mitään. Kaveri on kyllä syönyt lämpimät ruoat ja välipalat ja kaikki, mutta vieraalle ei ole tarjottu mitään. Silloin miettii, että miksi edes kutsuvat ketään kylään heille. 7km päähän ei niin vain kipaista syömään kotona, jos kaverin kotoa kutsutaan koko perjantai-illaksi kylään.
Mutta äkkiä oppii, kenen kaverin luo pitää laittaa eväät matkaan ja kenen luona tarjotaan ruokaa.

naattipaatti: Tietämättä, minkä ikäisestä lapsesta on kyse, niin tuntuu oudolta, jos noin pitkä kotimatka eikä ruokaa heru. Toki on eri asia, onko sovittu kyläily (tuodaan ja haetaan) vai tuleeko lapsi vaan hengaamaan päiväksi. Kaikki ns. kutsutut kohdellaan meillä kuten omatkin. Ne jotka hengaa sisällä/ ulkona niin kauan kuin kehoittaa mennä kotiin, on eri asia. Yksikin asuu ihan meidän lähellä eikä se hoksaa lähteä kotiin lainkaan, jos ei välillä lähetä sitä käymään kotona. Musta alle 10-vuotiaiden kyläilyjen ei ilman vanhempien keskustelua tarvii kestää montaa tuntia. 1,5-2 h on sellainen normaali, jos vaan tullaan kysymään ovelta "voiks olla/ tuuks ulos?"

Anteeksi jos kirjoitukseni oli epäselvä. Luulin selkeästi kirjoittaneeni, että kun lapsi kutsutaan koko perjantai-illaksi kylään 7km päähän. Kun heidän perheen poika tulee vuorostaan perjantaina meille heti koulun jälkeen (menevät sitten samaan harrastukseen klo 20, joten meillä ollessa minä vien ja heillä ollessa heidän isä kuskaa), on välipala ja päivällinen ja pieni välipala ennen urheiluharrastukseen lähtöä. Heillä ei tarjota mitään, joten panen eväät nykyään matkaan.
Kunhan ihmettelin erilaisia käytäntöjä. Kyse tässä tapauksessa on 12v pojista.
Tänään oli kylässä kaksi lukiolaista ja pari nuorempaa kaveria ja pöytään laitoin 4 lautasta lisää ja kahville leivoin helpon piirakan, mistä riitti vieraillekin ottaa palanen. Minä en ole koskaan tavannut näitä lapsia, joista kerrotaan, että luuhaavat tuntitolkulla ja tunkevat väkisin pöytään ja eivät viitsi mennä syömään. Meillä on kaikille tarjottu välipalaa tai lämmin ruoka. Lähellä asuvat ovat käyneet syömässä kotona ennen meille tuloaan,

Lapset kasvaa ja omatoimisuus lisääntyy. Välillä 11-vuotias keittää nuudeleita itselleen ja kavereilleen, ja välillä leipovat ja syövät täällä vaikka suklaakakkua. Joskus kesällä meillä oli liuta lapsen uimarannalta löytämiä uusia kavereita leipomassa korvapuusteja.