kotipiha.foorumit.fi

Mihin mieluiten veisit lapsenne hoitoon kodin ulkopuolelle? Miksi? Missä lapsenne on nyt hoidossa? Millaisia kokemuksia?

Riippuu ja roikkuu monesta tekijästä. Meillä esikoispoika oli aikanaan ryhmiksessä ja pidin siitä. Ei ollut yhden hoitajan osaamisen ja onnistumisen varassa, vaan kaksi hoitajaa, mutta kuitenkin melko pieni ryhmä. Keskimmäisen äitiysvapaan jälkeen aloittivat ryhmiksessä yhdessä, mutta tämä muuttui jonkun kk:n päästä pieneksi päiväkodiksi. Sielläkin homma ok, kun oli sisarusryhmä, ei alle 2-vuotiaita pieniä vaippahousuja eikä eskarilaisia. 2-5-vuotiaiden ryhmä, jossa kaikenikäiset sekaisin. Vierastan ajatusta vain ikätoverit samassa ryhmässä. Nyt nuorimman mentyä hoitoon, avautui paikka perhepäivähoitajalle. Tämä oli ainoa hoitaja, jolle suostuin lapset viemään. On ihana, ens vuonna eläköityvä nainen ja tykkään kovin. On kodinomainen paikka ja jalat maassa hoitaja.

Päiväkodissa vierastan meteliä, rauhattomuutta, "pakkoja" (esim. pakko nukkua, vaikkei nukuttaiskaan), mutta sitten taas vierailut, monipuoliset askartelut ja touhut ovat mukavia. Eikä homma ole yhden satunnaisen hoitajan varassa.

Ryhmiksessä yhdistyy pph:n ja päiväkodin parhaat puolet, mutta ainakin täällä ryhmikset ovat niin sekaryhmiä (mukana vaippahousut, hoitoa tarvitsevat eskarit ja kaikki siltä väliltä), joten meno on aika levotonta. Vaikea saada kaikille järkevää tekemistä, nukkumarauha jne.

Pph:n kohdalla hyvän hoitajan sattuessa kohdalle, on hoito kaikkein kodinomaisinta. Mutta nykyään kaikki liput ja laput työllistävät niin paljon, että riittääkö yhden aikuisen aika ja kädet siihen perushoitoon ruoanlaiton ja muun ohella? Mutta ihanan hoitajan sattuessa ihan paras paikka.

Tämä on mielenkiintoinen aihe, josta itselläni ei ole vielä mitään kokemusta ja siksi olisikin ihanaa jos mahdollisimman moni tähän jaksaisi vastata!

Itse asun aika kaukana Suomesta ja täällä päiväkodissa lapset on jaettu tarkasti ikärymittäin huoneisiin. Nuorimman huoneen lapset ovat 6 viikkoa - noin 18 kk iältään, siirtyvät yleensä isompien huoneeseen sitä mukaa kun oppivat kunnolla kävelemään. Seuraavaksi nuorimpien huoneessa ollaan noin 2,5-vuotiaaksi saakka, sieltä siirrytään seuraavaan huoneeseen mm sen mukaan onko lapsi jo pois vaipoista yms omatoimisuudesta riippuen. Tavallaan sen ymmärtää että hoitohenkilöstön on helpompi hoitaa ryhmää, jossa kaikki on melko samalla tasolla. Itse kuitenkin tykkäisin enemmän sellaisesta ryhmästä, jossa on suurempi ikäjakauma - ihan jo siksikin että omilla lapsilla on ikäeroa 1v4kk ja toivoisin heidät samaan ryhmään sitten joskus kun hoitoon menevät. Mutta suurella todennäköisyydellä siis joutuisivat eri ryhmiin, ellei sattuisi löytymään pikkuruista päiväkotia jossa on erikseen vain vauvojan ja leikki-ikäisten ryhmät.

Perhepäivähoitajat meidän lähialueella ovat suurelta osin maahanmuuttajataustaisia ja muilta kuultujen kokemusten mukaan puhuvat siksi melko huonosti maan kieltä. Tämä ei mielestäni haittaisi mitään jos lapsen vanhemmat itse puhuisivat maan kieltä äidinkielenään, mutta omille lapsilleni kokisin sen rasitteena koska kotona puhumme suomea ja siellä hoidossa / koulussa olisi sitten tarkoitus oppia sitä maan kieltä.

Meillä on kokemusta yksityisestä päiväkodista, kunnallisesta pph:sta, yksityisestä pph:sta ja kunnallisesta päiväkodista (kahdesta eri kunnallisesta päiväkodista).

Kunnallinen perhepäivähoitaja oli pienille lapsille ehdottomasti paras paikka. Meidän alueella pph:t tekivät paljon juttuja yhdessä; puistoilivat, kerhoilivat, retkeilivät, jumppasivat jne niin lapset pääsivät myös välillä olemaan isommassa ryhmässä. Yksityinen perhepäivähoitaja, jonka tyhmyyksissäni menin valitsemaan, osoittautui sitten ihan hirvittäväksi ihmiseksi. Niihin muistoihin en halua palata sen enempää mutta sanon vaan että sen kokemuksen jälkeen en IKINÄ enää laita lapsiani perhepäivähoitajalle. Niistä kun ei voi yhtään tietää millaisia ovat. Vaikka miten tutustuttaessa vaikuttaisi olevan niin kiva jne.

Sekä yksityisestä että kunnallisesta päiväkodista on hyvää sanottavaa. Onhan siellä hälinää ja iso ryhmä jne mutta ainakin näissä päiväkodeissa missä meidän lapset ovat olleet ja ovat edelleenkin, on paljon pienryhmätoimintaa eikä koko aikaa olla siinä 12 lapsen ryhmässä. Eikä ole pakko nukkua päiväunia

Meidän lapset ovat olleet: pph:lla, ryhmiksessä, päiväkodissa ja kolmiperhehoidossa. Näistä parhaimmaksi meille on osoittautunut: RYHMIS. Siinä yhdistyy pienen ryhmän ja perhepäivähoidon parhaat puolet. Hoitaja-lapsisuhde on minusta paras: 12 lapselle on 3 hoitajaa, välillä jopa neljä, kun taas esim. päiväkodissa hoitajaia on paljon vähemmän. Pph:n valitsisin muuten ykköseksi, miinuksena on varahoitojärjestelmä, sama ongelma kolmiperhehoidossa. Mielestäni pieni lapsi ei tarvitse kuin turvallisen hoitoympäristön, päiväkotien tarjoamia jumppasaleja jne. en näe mitenkään tarpeellisina. Ryhmäliikunnan vuoro on mielestäni sitten myöhemmin.

Hoitopaikanvalintaan ei aina itse voi vaikuttaa ja toisille perheille jokin muu järjestely on paras. Pääasia on että perhe ja lapsi ovat tyytyväisiä

Omaan juttuuni voisin lisätä, että riippuu ihan minkä ikäinen lapsi hoitoa tarvitsee. 1-3-vuotiaalle kodinomainen ympäristö riittää hyvin ja on mielestäni paras. Yli 3-vuotiaat, usein 4-vuotiaasta ylöspäin pitävät varpaissaan jo niin paljon extra energiaa, että sen purkamiseen on hyvä, jos tehdään metsäretkiä, jumpataan, käydään kirjastossa, leivotaan tms. Näitä harva pph pystyy tarjoamaan ihan jo siksikin, että esim. ruoanlaitto ja pienten nukkumahetket sitovat aikaa paljon. Päiväkodissa on henkilökuntaa enempi, joten voidaan jakautua paremmin touhuamaan monenlaista.

Meillä lapset on kunnallisessa päiväkodissa. Päädyttiin siihen koska ennen päiväkotiuran alkamista käytiin samassa pk:ssa usean vuoden ajan avoimen päiväkodin kerhotoiminnassa. Päiväkodissa on käytössä oma hoitaja systeemi ja ollaan tykätty siitä kyllä paljon.

Meidän 2,5 vuotias aloitti elokuussa pph:lla, joka on oikein kiva ja lapsirakas. Tyttömme kuitenkin välillä itkee kun "paljon lappia" 4 parivuotiasta ja hoitajan omat 3 alakoululaista. Hoitajasta neiti tykkää kovasti ja osaa jo kertoa päivän jutuista, mikään hirviö täti ei voi olla. Kyllä sen lapsestaan näkisi. Kyllä minä silti mietin että millasta touhu voi olla Muut ratkaisut jätin pois sen vuoksi ettei lapselle tulee yhtäkkiä liikaa ihmiskontakteja ja montaa eri hoitajaa. Olen tyytyväinen sillä neiti on aika herkkis ja huomionkipeä.

Meillä lapset on 20 paikkaisessa yksityisessä päiväkodissa kaikki kolme. Mukava henki ryhmässä, noin puolet on 2-4v ja puolet 5-6v vanhoja. Hoitajat tosi mukavia ja paljon harjoittelijoita/opiskelijoita tekemässä harjoitteluita tuolla eli on syliä ja apukäsiä aina paikalla. Jutut hauskoja, mennään paljon lasten ehdoilla, lapset oppivat itse kokien, tehden ja näkien. Meille oli ihan selviö, että vuosi sitten esikoinen kaipasi jo muita ympyröitä kuin kotiympyrät ja vuodessa onkin sitten kasvanut ja kehittynyt todella paljon - tästä iso kiitos myös hoitopaikalle! On kaverit, kielitaito on parantunut hurjasti, rohkeutta on löytynyt jne Pienemmätkin ovat jääneet nyt elokuusta alkukangertelun (toisella hankalampi alku) jälkeen iloiten hoitoon ja oppineet hekin parissa kuukaudessa paljon, mitä kotona ei ole vielä edes tajunnut vaatia/toivoa heiltä. Puhetaito varsinkin ottanut aimo harppauksen, samoin omatoimisuus monessa jutussa.

Pojat olivat pienempänä pph:lla ja se ratkaisu sopi hyvin siihen aikaan. Sitten olivat välillä kotihoidossa. Vanhin aloitti yksityisessä englanninkielisessä montessori-päiväkodissa vuoden alusta ja syksyllä siirtyi kansainvälisen koulun eskariin. Kakkonen meni samaan montessori-päiväkotiin syyskuussa ja kolmonen aloittaa siellä ensi viikolla. Koko päiväkodissa on 30 lasta, jos se on täynnä. Nyt paikkoja on vapaana ja kakkosen ryhmässä on 11 lasta ja kolmosen tulevassa ryhmässä on kymmenkunta puolipäiväistä ja 3 kokopäiväistä. Olemme olleet tyytyväisiä tuohon päiväkotiin, joka ottaa aika hyvin myös erityistoiveet huomioon. Mm. kuopukselle lupasivat opetella käyttämään kestovaippoja (ensimmäinen kestoilija siellä).

Mulle toi ryhmis on vähän vieras käsite, niitä ei taida kaikkialla olla? Siis toki olen kuullut niistä mutta en itse tunne ketään lasta joka sellaisessa olisi ja olen ajatellut että se on harvinainen hoitomuoto. Ilmeisesti näin ei kuitenkaan ole.

Meillä lapset ovat olleet perhepäivähoitajalla sekä päiväkodissa. Itse olen taas ollut pari pienempää pätkää töissä rymiksessä. Jos listaisi plussat ja miinukset, niin todennäköisesti ryhmis vetäisi voiton. Ryhmis siksi, että siellä ryhmä on pieni 4lasta/hoitaja ja hoitajat oppivat tuntemaan lapsen.

Tällä hetkellä nuorin lapsi on päiväkodissa ja aika pettynyt olen. Sijaisia tulee ja menee, samoin harjoittelijoita, joista kukaan ei koskaan esittele itseään. Ja vakituiset työntekijätkin hoitavat lapsia kuin liukuhihnalla. Yks päivä mies meni hakemaan poikaa hoidosta ja porukka oli pihalla sijaisen kanssa. Meidän poikaa ei pihalla näkynyt ja sijainenkin oli änkyttänyt, että jaa ei taida olla täällä. Sisällä oli pari vakkaria istuskellut ja heilläkään ei ollut tietoa missä poika on. Lopulta löytyi jostain huoneesta leikkimästä yksikseen. Kyllä pisti vihaksi.

Vanhimman pojan hoitotaival alkoi 3½ vuotiaana. Ensin puoli vuotta pph, sitten 3kk pph, sen jälkeen vuoden välein vaihtuva päiväkotiryhmä. Sama päiväkoti, josta viimeinen eskari, mutta silti tympäsi, kun hoitajat vaihtuivat joka vuosi. Mahdollista olisi kuitenkin ollut, että kaksi viimeistä vuotta olisivat olleet samassa ryhmässä.

Kahdella eri perhepäivähoitajalla ovat laspet olleet ja molemmat aivan ihania. Toinen jäi äitiyslomalle ja toiselle ei vain enää saanut paikkaa kesäloman (irtisanottiin paikka kun oli yli 2kk loma) jälkeen. Kuitenkin perhepäivähoitajan täytyisi revetä yksin moneksi eikä koskaan voi tietää mitä siellä päivän aikana tapahtuu. Oma äiti oli yli 20v. perhepäivähoitaja ja nyt ollut töissä ryhmiksessä yli 10v, joten sitäkin kautta tullut seurattua näitä asioita.

Tämä onkin aika vaikea asia mitä pohdin itsekin pitkään. Omat lapset aloitti päiväkodissa elokuussa kun menin töihin. Tämän meidän alueen pph:t ei kyllä mua innostaneet laittaa lapsia jollekin heistä hoitoon. Olen asunut tässä kaupungisosassa yli 20vuotta ja tunnen monen hoitajan kerhoista ja lapsuudesta asti. Yksi hoitaja olisi ollut erinomainen mutta hän jäi eläkkeelle kesällä. Ryhmiksiä ei tässä lähellä ole joten sekään vaihtoehto ei sopinut meille. Päiväkoti siis oli paras vaihtoehto.
Päiväkori johon olen ajatellut lapset jouduttiin sulkemaan teveyssyistä ja uudet tilat saivat liian kaukaa meistä. Meillä on vain yksi auto ja mies joutuu joko viemään tai hakemaan tytöt kävellen. Toisessa päiväkodissa ei ole eskareita ollenkaan ja meillähän se on tarpeen. Lapset aloitti isossa päiväkodissa josa itse olen ollut opiskelijana harjottelussa. Kiva paikka mutta vähän mietitytti sen uusi toimintatapa..

Päiväkodissa kun ei ole ryhmiä ollenkaan. Kaikki lapset saavat siis itse päättää osaksi missä haluavat leikkiä olla. Itse päiväkodissa töissä olevana se hirvitti aika paljonkin miten lapset sopeutuu. lapsia on kuitenkin vajaa 100 tuossa talossa. Kävimme tutustumassa kesällä ja hyvä kuva jäi. Kaikki kolme tyttöä sai lokeropaikat samasta eteisestä Aamun saavat aloittaa joko yhdessä tai sitten menä omiin puuhiin. Tykkäämme kovasti tästä, tytöt menee mielellään hoitoon, saavat toisistaan turvaa. Eskarilainen kyllä jo nykyään katoaa samantien eskaritiloihin jotka sijaitsee toisessa päässä taloa. Pienemmät menevät yhdessä tutkimaan leikkejä.
Päiväkodissa toimitaan pienryhmissä, meidän tytöt pääsi samaan ryhmään. Aamupäivällä ollaan oman ryhmän kanssa ja iltapäivällä saavat puuhata mitä haluavat. Päivunia ei kumpikaan nuku, keskimmäinen tyttö ei ole ikinä hoidossa edes mennyt sänkyyn ja nuorimmainenkin tässä syksyn aikana jätti unet väliin. Menevät ruokailun jälkeen satuhetkelle ja siitä rauhallisiin leikkeihin. Tytöille on ns. omat hoitajat jotka hoitaa vasut ja heidän kanssaan tehdään eniten yhteistyötä kodin ja hoidon välillä.

Ainoa miinus tuossa on se että kulkeeko informaatio kaikille hoitajille jotka minun lasta päivän aikana hoitaa. Kuka siellä tietää lapsen päivästä.. Eskariinkin olen ollut tyytyväinen. Aina jostain asiasta vähän tulee sanottua ja harmittaa mutta ne on onneksi pientä. lapset tykkää joka aamu mennä ja ovat kotona hyväntuulisia hoidon jälkeen. Kerran nuorimmainen jäi itkemään.

Itse olen töissä päiväkodissa sellaisessa ryhmässä jossa on pph:n varalapsia. Meille tulee lapset jos hoitaja sairastuu tai hoitajan lapset sairastuu tai lomien takia. Joskus aamulla klo 6.30 on tulossa yksi varalapsi ja klo 8 heitä onkin 11. Aika haastavaa mutta lapsille rankkaa kun hoitajat vieraita ja saattaa olla että kaikki lapsetkin on vieraita. Olemme kyllä jo monen varalapsen kanssa niin tuttuja että lapset mielellään meille tulee hoitoon. Onneksi on se sama varahoito eikä se vaihdu joka kerralla. Henkilökuntaa meillä piisaa kyllä, nyt tällä hetkellä varahoitoryhmässä on 4 kasvattajaa. Lapsia keskimäärin varahoidossa on 7 että aika hyvä tilanne verrattuna muihin ryhmiin

Täällä meilläpäin ei ole kuin yksi päiväkoti, jonne eivät kaikki mahdu. Niinpä täällä onkin ollut käytäntönä, että pienet, alle 5v lapset ovat pääsääntöisesti joko pph:lla tai ryhmiksessä ja yli 5v sitten siellä päiväkodissa.

Alueellamme on monia erinomaisia ja kokeneita pph:ta ja kuopuksen pph onkin hoitanut myös vanhemman tyttöni (nyt 7v) ihan pienestä saakka. Yhteistyö on pelannut hyvin ja molemmat lapseni ovat saaneet hyvää harjoitusta sosiaalisista taidoista pienessä poikajoukossa.

Ainoat haasteet ovat välillä liittyneet alueen päivähoidon hallintoon ja järjestelyihin, mutta myös hallintoviranomaisten kanssa pärjää, kun on jämäkkä ja tietää mitä haluaa.

Meillä tyttö oli aluksi kaupungin päiväkodissa. Pienten ryhmässä oli todella mukavat hoitajat ja tykkäsin paljon. Toisessa päiväkodissa taas oli nuoria hoitajia jotka eivät osanneet ottaa huomioon meidän lasta kunnolla, kun on hiljainen eikä lähde heti kaikkeen mukaan. Nyt tyttö on ryhmiksessä, jossa on viihtynyt oikein hyvin.

Riippuu siis paljon lapsesta, paikasta ja hoitajista. Jos yksityiselle pph:lle veisin, pitäisi hoitaja tuntea todella hyvin että "uskaltaisin" lapsen sinne hoitoon. Sen verran paljon olen kuullut huonoja kokemuksia. Mutta varmasti suurin osa pph:ista on todella osaavia ja hyviä työssään.

Meillä oli lapset aluksi PPH:lla, ja luulin sitä paikkaa taivaaksi! Sitten lapset siirtyi pieneen päiväkotiin sisarusryhmään, vaikka olin vierastanut päiväkoteja... Ja enkä ole katunut hetkeäkään! Enemmän pakkoja oli PPH:lla kuin päiväkodissa, jonne lapset jäi nihkeästi. Päiväkotiin lähdetään innoissaan ja tykkäävät molemmat tosi paljon <3 Sairasteluja on mielestäni vähemmän nyt kuin PPH:n aikaan. Lelut ja touhut on paljon monipuolisempia, ja tilat lapsiystävällisempiä tietenkin kun ei olla kenenkään kotona. Tädit on todella ihania, vapaa syli on löytynyt aina kun sitä tarvitsee, ja lapsilla paljon uusia kavereita. Olisin vienyt päiväkotiin jo heti alkuun jos olisin tämän tiennyt :)

Meidän erityistarpeiselle lapselle ehdottomasti paras paikka on kunnallisen päiväkodin integroitu erityisryhmä, jossa on 13 lasta sekä 4 hoitajaa, joilla on kokemus ja koulutus mm. tukiviittomien ja picto-kuvien käyttöön.

Mä pitäisin meidän prinsessa täällä kotona ja kävisimme vain kerhoissa mutta a) meidän taloudellinen tilanne ei anna myöden b) neiti on niin sosiaalinen (toisin kuin äiteensä) että tulis mökkihöperöksi jos ei pääse touhuamaan toisten kanssa c) saan näppylöitä pelkästä ajatuksesta että prinsessamme pitäisi mennä ruotsinkieliseen hoitoon (loogista ehkä kun asumme Ruotsissa... ) Eli summa summarum neiti menee tarhaan kunhan paikka tässä saadaan, ehkä huhtikuun alusta.