kotipiha.foorumit.fi

Keskimmäisemme on aina syönyt huonosti. Alkuaikojen (ekat 3 vuotta) rajoittavat allergiat ovat jättäneet jälkensä, sillä vaikka poika ei ole enää millekään allerginen, on henkistä allergiaa vähän sille ja tälle. Ja sitten ihan perinteisiä "en tykkää sipulista", "hyi täällä on porkkanoita" jne.

Mitä teette nirsoilijan ja huonosti syövän lapsen kanssa? On vaikea sanoa lapsen lempiruokaa. Kaikki menee yhtä huonosti. On poika haaveksija ja taivaanrannan maalari, mutta osaa hän syömistekniikan. Halutessaan syö nopeasti, mutta se koskee harvoin kunnon ruokia.

Olen kyllästynyt uhkailu, kiristys, lahjonta-linjaan. Mutta mikä avuksi? Sanotaan, ettei terve lapsi kuole ruokalautasen ääreen, mutta ei tuon voi antaa itse päättää ruokalautasensa kokoa. Se ottaa tosi vähän ja mankuu kohta välipalaa tai sitten ei edes sitä, on vain syömättä.

Turhauttaa! Yritän tehdä monipuolista ja vaihtelevaa ruokaa. Kenenkään lemppareita en tee käskystä eikä meillä väistelä erikoisuuksiakin. Pitää saada ja pystyä maistamaan erilaisia juttuja.

Meillä on ollut samanlaista. Päivästä toiseen on jotenkin luovittu eteenpäin, ja nyt 3,5-vuotiaana olen vähän luovuttanut tuputtamisen kanssa. Syö jos syö, herkkuja ei kuitenkaan tipu, jos nälkä jää. Allergiataustaa on meilläkin, kai ne ekan vuoden ruokarajoitukset, jatkuvat vatsakivut yms. jättää jälkensä. Ja toiset nyt vain ovat huonoja syömään. Poika on melko pieni, mutta ihan normaalin rajoissa, kasvaa kyllä hyvin. Välillä on tosi hyviä kausia, välillä huonompia. Nirsoilun ollessa pahimmillaan lorauttelin terkkarin ohjeesta rypsiöljyä vähän sinne ja tänne ja annoin muutenkin tuhdimpaa ruokaa, nyt tosiaan pääsääntöisesti ruoat uppoaa. Esimerkiksi kiusauksia ei huoli, mutta en silti laita herralle "omaa ruokaa", saa sen päivän olla minun puolesta nälässä, jos ei kelpaa...

Meidän vauvaikäinen suursyömäri muuttui myös tuossa kolmen vuoden tienoilla kauheaksi nirsoilijaksi! Useimmiten pidän tiukan linjan eli tarjottua ruokaa syö minkä syö, muuta ei tule. Käytännössä tämä tarkoittaa välillä sitä että lapsi jättää päivän aterioista 1-2 peräkkäistä täysin syömättä ja viimeistään sitten iltapuurolla maistuu taas ruoka edes jotenkin. On kuitenkin poikkeuksia, jolloin tarjoan pääruoan lisäksi jotakin "korviketta" (esim. leipää tms) siksi että olemme vaikkapa menossa tärkeään tilaisuuteen jossa lapsen pitäisi jaksaa käyttäytyä - sehän ei onnistu tyhjällä mahalla. On kyllä jokseenkin hermostuttavaa kun lapsi syö niin vähän, mutta hyvin tuo ainakin meillä tuntuu silti kasvavan ja jaksaa liikkua todella reippaasti. Olen ajatellut että jos rupeaa aina tarjoamaan jotakin "parempaa" ruokaa tilalle niin lapsi tottuu sitä vaatimaan eikä opi maistamaan uusia makuja.

Meillä on prinsessa ruvennut jättämään iltaruoan väliin. Syö kyllä tarhassa kuin hevonen mut ei enää kotona. Näkee kyllä että on nälkä mut ei syö. Toisinaan blokkaa herneet, toisinaan kurkut. Joskus syö kananpalat jne. Tähän asti on uponnut kaikki kebabista kalakeittoon. Ikää nyt siis 2 v. Neuvolan mukaan tyypillistä 2-3 v käytöstä. Toisinaan olen sitten tehnyt jotain yksinkertaista iltapalaa neidille ettei tyhjällä vatsalla mee nukkumaan, koska se vaikuttaa myös mun nukkumiseen tai nukkumattomuuteen... En kyl tykkää siitä että totuttaisin naperon siihen että jos ei päivän pöperöt kelpaa ni saa jotain parempaa. Mut joskus on pakko. Makeen päälle ei oikeen vielä ymmärrä joten siitä ei vielä huolta. Ja vanhempana saakin tottua sitten sanontoihin: nyt ei narista ja jos et syö niin katsele. Toki täytyy seurailla että olisko taustalla sittenkin jokin allergia/yliherkkyys. Suvussa olis nimittäin ainoa jolla ei jotain olis. Punaiset tomaatit + ketsuppi aiheuttaa suun ympärille heti punaista ihottumaa ja tästä syystä välttelemme ko. aineita. Keltaiset tomaatit ovat ruokavaliossa koska näistä ei saa oireita.